ajattelematon kettu

Kettu käveli joka päivä pellolla. Se jahtasi siellä hiiriä, mutta ei aina saanut niitä kiinni. Monen nälkäisen päivän jälkeen se pyydysti kokonaisen hiiri lauman. Sillä oli niin kova nälkä, että se hotki ne kaikki kerralla. Seuraavien päivien aikana ketun olo oli niin kylläinen, että se ei hädin tuskin pystynyt edes liikkumaan. Se oli myös todella huonovointinen. 

Kun taas muutaman päivän kuluttua ketulle tuli nälkä, ei enää löytynyt hiiriä. Sillä se oli jo syönyt kaikki lähiympäristön hiiret. Kettu katui sitä, että söi kaikki hiiret kerralla. Olisi ollut järkevämpää säännöstellä hiiriä, jolloin olisi koko ajan ollut sopivasti ravintoa.

Säästäminen kannattaa aina.

Mitä tarkoittaa tekstin tyyli?

Tekstin tyyli määräytyy sen mukaan, mikä on kyseisen tekstin tehtävä. Tyyli tarkoittaa jonkun henkilön tai jonkin aikakauden tyypillistä ilmaisutapaa, jota leimaavat tietyt toistuvat ominaispiirteet.

Tekstin tyyli muodostuu sen rakennusainesten sekä sanojen ja niiden muotojen valinnoista. Se voi ilmetä myös kuvituksessa ja asettelussa. Se rakentuu sanavalinnoista, kielikuvista, lauserakenteista ja rytmistä.

Teksti voi olla asiatyylinen, millä tarkoitetaan huomaamatonta asiallista tyyliä, joka noudattaa yleiskielen suosituksia. Teksti voi olla myös arkityylinen, jolloin se voi olla osaksi puhekielistä.

A. Kertomus huonosta vallankäytöstä

Luin John Steinbeckin kirjan, Helmi. Kirja kertoo köyhästä meksikolaisesta kalastajasta, joka löytää arvokkaan helmen. Helmen avulla kalastaja, jonka nimi on Kino, saa valtaa. Vallasta ei kuitenkaan seuraa mitään hyvää Kinolle, vaan hän menettää lapsensa, majansa ja veneensä. Kirjassa omistamiseen liittyy kirous. Vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä, kalastaja tottelee vaimonsa neuvoa ja heittää helmen takaisin mereen.

Ennen helmen löytymistä Kinolla ja hänen perheellään ei ole yhteisössään juuri minkäänlaista valtaa. Esimerkiksi, kun Kinon ja hänen vaimonsa Juanan lasta, Coyotitoa, puree skorpioni, lääkäri ei ota heitä vastaan, koska heillä ei ole rahaa, ja he ovat intiaaneja. 

Kun Kino löytää helmen, hän saa mielestäni valtaa kylässään, koska kaikki ovat yhtäkkiä kiinnostuneita hänen kaikista tekemisistään. Lääkärin kuultua helmestä, hän tulee Kinon kotiin hoitamaan Coyotiton skorpionin puremaa. Kinolla on myös selvästi hänen perheessäkin eniten valtaa. Hänen vaimonsa ja lapsensa noudattavat hänen käskyjään ja määräyksiään. Mielestäni Kino käyttää liikaa valtaa vaimoaan kohtaan, koska ei kuuntele tämän neuvoa heittää helmi takaisin mereen, vaikka alkaa tapahtua ikäviä asioita. Esimerkiksi Kinon kimppuun hyökätään useana yönä. Kinon helmestä saatu valta saa muut kateellisiksi ja yrittämään varastaa helmen. 

Kinon on tarkoitus myydä helmi pois, mutta ei teekkään sitä, koska ei saa siitä mieleistään hintaa. Mielestäni Kino jättää helmen myymättä, koska ei halua luopua sen tuomasta vallasta. Kinon vaimo, Juana, haluaisi että helmi myytäisiin pois, mutta hänellä ei ole valtaa sanoa Kinolle vastaan. Juana on kirjassa selvästi mielestäni vallankäytön kohteena. Esimerkiksi, kun Kinon kimppuun hyökätään yöllä ja hän tappaa siinä hänen kimppuunsa hyökänneen miehen, Juana on vieläkin uskollinen Kinolle ja lähtee hänen kanssaan pakoreissulle. 

Löytämänsä helmen ja sen tuoman vallan takia Kino menettää majansa ja veneensä sekä joutuu lähtemään pakoon perheensä kanssa. Pakoreissulla Kinon ja Juanan lapsi kuolee. Kino ei käytä kirjassa valtaansa mielestäni kovin hyvin ja sen seurauksena hän joutuu kärsimään siitä. Myös yhteisö kärsii siitä, että Kino sai yhtäkkiä paljon valtaa, koska tulee tappeluita ja yksi ihminen jopa kuolee. 

Lopulta, kun Kino ja Juana palaavat pakoreissultaan, muiden kyläläisten kunnioitus Kinoa kohtaan on hävinnyt, eikä kukaan välitä enää helmestäkään. Liian myöhään Kino päättää kuunnella vaimoaan ja heittää helmen pois. Lopussa tuntuu siltä, että Kinon ja Juanan vallanjako on tasaantunut, koska Juanallakin on päätösvaltaa. Mielestäni Kinokin huomaa, että on epäonnistunut vallankäytössään, koska nöyrtyy heittämään helmen pois. 

Helmestä tulee kirjassa vallankäytön väline. Ensin se vaikuttaa hyvältä onnelta, että Kino löytää sen ja, että sen tuoma valta auttaisi hänen perhettään. Lopuksi kuitenkin vallan seurauksena Kinolle tapahtuu paljon epäonnistumisia. Hän ymmärtää luopua vallastaan, eli helmestä, aivan liian myöhään. 

Bussit kulkevat liian harvoin

Lappeenrannassa linja-autot kulkevat liian harvoin. Mielestäni niiden pitäisi kulkea useammin. Esimerkiksi jos sattuu myöhästymään bussista, saattaa joutua odottamaan seuraavaa puoli tuntia tai jopa tunnin. Monet saattavat olla käyttämättä joukkoliikennettä juuri sen takia, että busseilla liikkuminen ei ole Lappeenrannassa kovinkaan kätevää, koska niitä tulee niin harvoin.

Busseja pitäisi kulkea useammin, koska silloin ihmiset käyttäisivät niitä enemmän, ja jos niitä käytettäisiin enemmän, bussiliput voisivat olla halvempia. Kaupungeissa, joissa busseja tulee paljon, on helpompi kulkea niillä, koska ei tarvitse miettiä bussiaikatauluja niin paljon.

Linja-autovuoroja voisi lisätä niin, että ne tulisivat useammin ja kulkisivat myöhempään.

Riemurahat

Farssi on komedia, joka perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin ja nopeaan, loppua kohden kiihtyvään juoneen. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti. Riemurahat oli mielestäni onnistunut farssi, koska se eteni nopeasti, siinä oli väärinkäsityksiä, se oli hauska ja päättyi onnellisesti.  Lavastukseksi oli tehty Perkinsien olohuone ja se oli aidon oloinen. 

Riemurahoissa pääosissa näytteli muun muassa Samuli Punkka, Anna-Kaisa Makkonen, Netta Salonsaari ja Turo Marttila. Kaikki näyttelijät onnistuivat mielestäni hyvin rooleissaan. 

Riemurahat oli kokonaisuudessaan ihan hyvä. Se oli vauhdikas ja siinä tapahtui paljon. Jotkut kohdat olivat hyvin hauskoja ja viihdyttäviä, mutta loppua kohden näytelmä alkoi olla jo hieman pitkästyttävä.

Nostalginen rikosromaani

Maria Lang syntyi 31. maaliskuuta 1914 Ruotsissa, Västeråssa ja kuoli 8. lokakuuta 1991. Hän kirjoitti noin 40 salapoliisiromaania, joista ensimmäinen ''Murhaaja ei valehtele yksinään'' ilmestyi 1949. 

Luin Maria Langin kirjoittaman romaanin ''Meitä oli kolmetoista''. Ruotsinkielinen alkuteos ''Vi var tretton i klassen'' ilmestyi 1973. Kirjan on suomentanut Aarne Valpola ja kustantanut Gummerus.

Neljän kattolampun valaistus voitti yhä vieläkin harmahtavan sarastuksen valon, joka siivilöityi huoneeseen ikkunoiden harvasti kudottujen verhojen lävitse. Olento katederin tuolissa oli epäilemättä kuollut. Hänen päänsä riippui taaksepäin leuka pystyssä. Hänen silmäteränsä tuijottivat mustina ja näkemättöminä ylöspäin.

Romaanissa yksi päähenkilöistä, Frederika Lagervall, joka oli kekseliäs isoäiti, suunnitteli luokkakokousta. Hän juonsi koulun nykyisten oppilaiden ja opettajien sekä valmistautuvien seniorien kevätjuhlaa. Kolmentoista luokkatoverin juhlinnan päättää murha. Jo luku kolmetoista kertoi, että joku heistä murhataan, kun aloin lukemaan kirjaa. Langin rikosromaani oli helppolukuista, ja sivuja siinä oli 232. Päähenkilöiksi eli vanhoiksi luokkatovereiksi, oli valittu melko erityyppisiä ihmisiä. Heillä oli välillään erilaisia ihmissuhteita, osa niistä oli syntynyt aiemmin ja osa syntyi juhlissa. 

Kirjan miljöö oli koulurakennus, jossa he olivat käyneet koulua. Samassa rakennuksessa asui myöskin luokkakokouksen järjestäjä. Rakennus sopi kirjan tapahtumiin hyvin, koska koulurakennukset ovat monesti isoja ja jotenkin salaperäisiä. 

Kirjan alkua pitkitettiin turhan paljon ennen kuin itse murha tapahtui. Olisin toivonut alun olevan jännittävämpi ja mielenkiintoisempi. Kummalliset tapahtumat alkoivat vasta juhlien keskivaiheessa, kun päähenkilöt huomasivat koulun taulujen takana olevat kuviot, ja se toi lisää salaperäisyyttä itse koulurakennukseen. 

Kirja oli helppolukuinen, mutta alusta puuttui jännitystä. Romaanissa, hieman yli keskikohdassa, tapahtui rikos. Kirjakauppias Patrik Kilander oli murhattu ruotsinkielen luokkaan. Murhaajaa oli siinä vaiheessa erittäin vaikea epäillä. Murhan ratkaisua pidettiin mielestäni liikaa salassa lukijalta, kun sitä selvitettiin. Rikospoliisi päällikkö Christer Wijk, joka oli jo ennalta tuttu monille päähenkilöille, etsi ratkaisua murhaan. Oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, koska oli niin paljon epätietoisuutta. 

Loppu ratkaisu oli yllättävä. En olisi osannut arvata sitä. Olisin toivonut sen olevan jotenkin erikoisempi, koska se oli aika yksinkertainen. Mielestäni lopun tutkimusvaiheessakin kirja tuntui hieman tylsältä, koska murhan jälkeen ei oikeastaan tapahtunut enää mitään muuta erikoista. Kirja vaikutti mielestäni aika perus rikosromaanilta. Eli siinä tehtiin murha ja poliisi haastatteli kaikkia ketkä olivat olleet paikalla ja teki johtopäätöksiä ja löysi ratkaisun.

Kirja olisi saanut olla alusta ja lopusta jännittävämpi. Murhasta olisi voitu paljastaa hieman enemmän sitä tutkiessa. Romaania oli selkeä ja ymmärrettävä lukea, ja se oli sopivan pituinen. Lukukokemuksena kirja tuntui salaperäiseltä ja yllättävältä.

uniongelma

Pienempänä, kun pystyi käymään aikaisin nukkumaan, ei ollut kouluun heräämisvaikeuksia. Silloin ei tarvinnut laittautua mitenkään kouluun ja koulumatka oli lyhyempi, joten herätyksenkin pystyi laittamaan myöhemmäksi.

Nykyään ei ehdi käymään aikaisin nukkumaan, koska täytyy tehdä niin paljon kouluasioita. Aamulla laittautumiseenkin kuluu paljon aikaa, joten herätys pitää laittaa aikaisemmaksi. Koulumatkaankin pitää varata jonkin verran aikaa. Koulussa olo on usein todella väsynyt aikaisen heräämisen takia. Aamulla sängystä ylös pääseminen tuntuu vaikealta.

Arkena kertyy paljon univelkaa, jonka takia on vaikea keskittyä koulussa. Tunneilla pitää yrittää pysytellä hereillä ja monet asiat menevät ohi. Tämän takia koulumenestys saattaa mennä alaspäin.

Koulun alkamisaikaa pitäisi siirtää myöhemmäksi. Silloin kaikki ehtisivät nukkua kunnon yöunet, ja unneilla pystyisi virkeämpänä oppimaan enemmän.