Maria Lang syntyi 31. maaliskuuta 1914 Ruotsissa, Västeråssa ja kuoli 8. lokakuuta 1991. Hän kirjoitti noin 40 salapoliisiromaania, joista ensimmäinen ''Murhaaja ei valehtele yksinään'' ilmestyi 1949.
Luin Maria Langin kirjoittaman romaanin ''Meitä oli kolmetoista''. Ruotsinkielinen alkuteos ''Vi var tretton i klassen'' ilmestyi 1973. Kirjan on suomentanut Aarne Valpola ja kustantanut Gummerus.
Neljän kattolampun valaistus voitti yhä vieläkin harmahtavan sarastuksen valon, joka siivilöityi huoneeseen ikkunoiden harvasti kudottujen verhojen lävitse. Olento katederin tuolissa oli epäilemättä kuollut. Hänen päänsä riippui taaksepäin leuka pystyssä. Hänen silmäteränsä tuijottivat mustina ja näkemättöminä ylöspäin.
Romaanissa yksi päähenkilöistä, Frederika Lagervall, joka oli kekseliäs isoäiti, suunnitteli luokkakokousta. Hän juonsi koulun nykyisten oppilaiden ja opettajien sekä valmistautuvien seniorien kevätjuhlaa. Kolmentoista luokkatoverin juhlinnan päättää murha. Jo luku kolmetoista kertoi, että joku heistä murhataan, kun aloin lukemaan kirjaa. Langin rikosromaani oli helppolukuista, ja sivuja siinä oli 232. Päähenkilöiksi eli vanhoiksi luokkatovereiksi, oli valittu melko erityyppisiä ihmisiä. Heillä oli välillään erilaisia ihmissuhteita, osa niistä oli syntynyt aiemmin ja osa syntyi juhlissa.
Kirjan miljöö oli koulurakennus, jossa he olivat käyneet koulua. Samassa rakennuksessa asui myöskin luokkakokouksen järjestäjä. Rakennus sopi kirjan tapahtumiin hyvin, koska koulurakennukset ovat monesti isoja ja jotenkin salaperäisiä.
Kirjan alkua pitkitettiin turhan paljon ennen kuin itse murha tapahtui. Olisin toivonut alun olevan jännittävämpi ja mielenkiintoisempi. Kummalliset tapahtumat alkoivat vasta juhlien keskivaiheessa, kun päähenkilöt huomasivat koulun taulujen takana olevat kuviot, ja se toi lisää salaperäisyyttä itse koulurakennukseen.
Kirja oli helppolukuinen, mutta alusta puuttui jännitystä. Romaanissa, hieman yli keskikohdassa, tapahtui rikos. Kirjakauppias Patrik Kilander oli murhattu ruotsinkielen luokkaan. Murhaajaa oli siinä vaiheessa erittäin vaikea epäillä. Murhan ratkaisua pidettiin mielestäni liikaa salassa lukijalta, kun sitä selvitettiin. Rikospoliisi päällikkö Christer Wijk, joka oli jo ennalta tuttu monille päähenkilöille, etsi ratkaisua murhaan. Oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, koska oli niin paljon epätietoisuutta.
Loppu ratkaisu oli yllättävä. En olisi osannut arvata sitä. Olisin toivonut sen olevan jotenkin erikoisempi, koska se oli aika yksinkertainen. Mielestäni lopun tutkimusvaiheessakin kirja tuntui hieman tylsältä, koska murhan jälkeen ei oikeastaan tapahtunut enää mitään muuta erikoista. Kirja vaikutti mielestäni aika perus rikosromaanilta. Eli siinä tehtiin murha ja poliisi haastatteli kaikkia ketkä olivat olleet paikalla ja teki johtopäätöksiä ja löysi ratkaisun.
Kirja olisi saanut olla alusta ja lopusta jännittävämpi. Murhasta olisi voitu paljastaa hieman enemmän sitä tutkiessa. Romaania oli selkeä ja ymmärrettävä lukea, ja se oli sopivan pituinen. Lukukokemuksena kirja tuntui salaperäiseltä ja yllättävältä.
